keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Rakkaista rakkain on poissa

Katla tuo humppatukka, ihanista ihanin nukkui pois 2.5.2016. Sydän itkee, sielu on verillä.
Katlan tilanne muuttui huonommaksi maanantaina, ja ei ollut enää vaihtoehtoja vaan päästää irti. Elämäni raskain matka. Virkeä mieli , ruumis vaan ei jaksanut.
Kaksi vuotta sitten Fiu hyökkäsi Katlan päälle (fiulla todettiin aggressiivinen syöpä myöhemmin), fiu joka oli kilteistä kiltein koira.  Hyökkäys oli suoraan Katlan niskaan, lopputulos se, että niskasta meni hermoja ja jänteitä poikki, niskanikamat näkyivät. Todellisuudessa katlalla oli paljon tuuria mukana, olisi voinut halvaantua tilanteessa. Lääkäri varoitteli jo silloin, että voi tulla ongelmia myöhemmin. Elettiin kevättä 2014 ja Katlan tilanne muuttui marraskuussa 2015, kun ikää alkoi tulla ja motoriikka kärsi vammasta. Päivä kerrallaan elettiin ja nyt toukokuun alussa oli aika erota ja lähteä eriteille.tuntuu epäreilulta että koira joka oli maailman kiltein otus, syyttä joutui tilanteesta kärsimään. Elämäni vaikein päätös.
Rakkaista rakkain nukkui pää sylissäni ja silittelin pitkiä kauniita korvahapsuja. Juttelin että vähän nukutaan nyt.
Katla palasi samantien kotiin ja Hannu oli kaivanut pihalle oman paikan,katla nukkuu nyt unta omassa pihassa, omenapuun alla. Etupihalla,muutossa Katlan suuren vahtikoiran omassa pihassa, josta piti huolta 5.5 vuotta. Sinne hän palasi. Haukku ei enää kaiu, on vain hiljaisuus. Tyhjyys. Ikävä.

Katla niille jotka eivät tunteneet oli varmasti hyvähermoinen koira. Muistan kuinka se 7 kk ikäisenä tosissaan puolusti pankkiautomaatilla narkkarilta, joka yritti viedä pankkikorttia. Kuinka katla sai ainoan pentueensa , miten se rakasti ja hoivasi pentujaan, erityisesti ainoaa tyttöä kirppua se rakasti loppuun saakka. Kuinka se päästä pentujen ollessa 7.5 vkoa päästi Jelenan kettuterrieri nartun pihalle, ja heilutteli häntää ja saman nartun sisälle ja esitteli pentujaan. Kuinka se suhtautui vieraisiin, aina iloinen ja positiivinen. Kuinka se kenkiä laittaessa jalkaan kirputteli mua kankusta.kuinka se koki olevansa tärkeä ja tiesi sen, olinhan saanut jotakin sellaista kultaista.
Tätä en enää saa kokea, elämä jatkuu sen ihanista pennuissa maailmalla ja kirpussa sekä munxissa. Talo on hiljainen.

Toivottavasti katla koki että olen ollut sen arvoinen, olihan se itse varsinainen matriarkka.
Hyvästi rakas ystävä, toivottavasti tapaat  vanhat ystävät kossun ja Fiun . Pappakin varmasti odotti sinua. Tapaamme vielä.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti