Pennut kasvavat tai omassa silmässä ne eivät kasva. Onneksi ympärillä on ihmisiä jotka sanovat että ne kasvavat . Pennun kehityksen seuraaminen on parasta, sitä saattaa tehdä kokoajan sekä uusiin mukaviin ihmisiin tutustuminen. Parasta on ollut että kaikki uudet omistajat ovat todella sitoutuneita pentuihin ja käyvät viikottain katsomassa omaa pentuaan. Neljään viikkoon on mahtunut jo paljon uutta itselle ja pennuille. Vielä neljä tärkeää viikkoa edessä. Tänään pupseja katsoessa tuli myös haikeus että ollaan jo puolessa välissä ja neljän viikon päästä kaikki matkustavat uuteen kotiinsa. Tämä on kasvattamisen suurin suru ja riemu, uudet ihabst kodit jossa odotetaan , mutta samalla luopuu jostakin äärimmäisen arvokkaasta jota on vaalinut ja rakastanut. Tyhmä taidan olla kun otan tämän niin tunteella.
Viimeisten neljän viikon aikana on tarkoitus aloittaa 5 viikon iässä ulkoiltu, säässä kun säässä. 6-7 viikkoisena nenän käyttö harjoitukset sekä viimeiset viikot käytetään naksuttimeen eli ehdollistamiseen. Töitä riittää , mutta ainakin näyttää että maailmalle lähtee oppiva sakki hyvillä eväillä. Ainakin parhaani teen sen eteen.
Omaan laumaan jää se blondi tyttö, Katehian un eli unski.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti